ELÄMÄN VETTÄ

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
904
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 6.1.2025 16:54

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Sinä katsot kaivon paikan,
                 ja minä kaivan iltaan,
                                            syvälle,
              elämäni pohjaan saakka.

Yö nousee kaivosta, 
             kastaa nurmen
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Aamuhämärässä nouset ullakkohuoneeseen
          ja kirjoitat päiväkirjaan: 

"Minä näen auringon ensimmäiset säteet!"
      ja jätät päätyjen ikkunat auki:

         ”Metsä vastaa
                    kuin on puille puheltu.”

Kun sinun tulee jano,
            nostan sinulle vettä sangolla.

                       Minä valutan sitä mukiisi,
                   vettä yli äyräitten.
         Se on raikasta ja kirkasta,
   uusi vesi, Jumalan aamu,
               joka avaa linnun äänen.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kerrassaan upean raukeaa kerrontaa.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot