UUSI LEHTI

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
922
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 13.4.2025 19:32

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 
 
Sinne jäivät ne vanhat
      käpälien jäljet
                   eiliseen.
 
           Yöllä satoi lunta.
 
     Aukea edessä on tyhjä lehti.
Kuka siihen laittaa ensimmäiset merkit?
     Vaikeinta on aloittaa puhtaalle.
 
Odotan, että elämä juoksee siksakkia
                     aukean yli niin
                         että lumi tupruaa,
                       loikkii kuin jänis,
hypähtelee ja pyörähtelee tanssiaskelin,
                  tupruttaa kevyttä lunta käpälillään,
                            heittäytyy selälleen
              tekee sitten yhden enkelin
                              ja tekee sille siivet
          - nauraen sen tekee
                       kylmän auringon
                                 kirkkaassa loisteessa.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettavaa kerrontaa, aurinko alkaa kuitenkin jo lämmittää.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot