SOTA JA RAUHA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
906
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 18.1.2025 12:17

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

Saari liekkimerenä.

Rannalla minä
kahden alkuaineen välissä,
tulen ja veden,
 
    sammutan janoni
        asetan hehkuvat kekäleet silmiksi
   kuumuudessa käpertyvät haavanlehdet korviksi.

Sinfonian finaalin loppunousu:
     yhä korkeammalle humisevat liekit lyövät
ja tiedän - loppu on lähellä.

Aika on vähissä.

Järveltä käy viileä tuulenhenki.

      Rakkauden aika

                       vielä.

Ja rauhan aika.

En soisi niiden päättyvän.
oletus

Kommentit

Musiikilla saa aikaan hyvin voimakkaita tunnetiloja, puoleen ja toiseen.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot