Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
905
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 9.1.2025 12:21

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

KATSON PEILIIN




Katson peiliin.
Peilistä näkyy ikkuna.
Ja ikkunan takana odottaa raskaanharmaa taivas.
Ei tuulta, ei lintuparvia, ei sadetta -
vain tasaisen harmaa taivas.


Näillä silmillä katson,
jotka 70-vuotta ovat katsoneet jonnekin
  • omat kasvoni …
    tämä on varotoimi,
ettei minua yllätettäisi takaa päin,
ettei tulisi varkain ...

 
  • niin hiljaa,
että hän olisi äkkiä rinnallani
peilikuvassa,
tarttuisi päättäväisesti käteen
kuin pyytäen mukaansa
pitkälle matkalle,
jonka päämäärää
ei halua minulle
ilmoittaa.


 

Kommentit

Tämä teos on suojattu tekijänoikeuslain mukaan. Kaikki oikeudet pidätetään.
Karhean kaunista peilin kautta lukijalle...lopussa ikkuna avautuu jonnekin, uuteen ulottuvuuteen, sisäiseen todellisuuteen...vanhenimisen ja luopumisen melankoliaa tässä.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot