kun kartanon valkoisessa salissa
minä odotin lakki kourassa,
siellä seisoi se musta fortepiano
niin kiiltävänä
että arkuuteni
siitä heijastui.
Ja olihan siihen kielletty koskemasta,
vaan en malttanut:
mustat ja valkeat kiehtoivat;
erisäätyisten koskettimien ääniä
minä tunnustelin sormillani,
soitin hyvän ja pahan asteikkoa
alhaalta ylös
ja ylhäältä alas.
minä odotin lakki kourassa,
siellä seisoi se musta fortepiano
niin kiiltävänä
että arkuuteni
siitä heijastui.
Ja olihan siihen kielletty koskemasta,
vaan en malttanut:
mustat ja valkeat kiehtoivat;
erisäätyisten koskettimien ääniä
minä tunnustelin sormillani,
soitin hyvän ja pahan asteikkoa
alhaalta ylös
ja ylhäältä alas.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno runo!
Sivut