KYYN VIERAANA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
901
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 18.12.2024 13:26

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 

 

 
        Polku yli juurikyhmyjen,
nousen kuin portaita verannalle.
                                       Ovi raollaan.
    Kurkistan sisään,
                          pyydetään peremmälle.
  Jäkäläpintainen kivipöytä,
siirtolohkare, jota tuskin jaksaisin siirtää, 
           penkkinä myrskyn kaatama honka.

       Mustikanvarvut, 
        lohkareen koloon juurtuneet, 
notkuvat kypsien mustikoitten painoa.

   Istahdan pöytään
ja kyy tulee viereen
                      norkoilemaan,
  jos jotain pöydästä hänelle.

 Voi, miten laiha se on!
Eikö lainkaan saalista tänään?

      Olen varuillani,
              vaan en halua ajaa emäntää pois.
    Tiedän, tässä on hänen kotinsa
  ja minä istun hänen pöydässään.

Olen kuokkavieras
taivaskaton alla,
      omin eväin
  kyyn ruokasalissa.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

upea pöytä vaan ei vieraalle katettu
ja kyytkin, rauhoitettuja
joskus tosiaan ottavat ihmisen hahmon
Kyyn kanssa pitää olla varovainen, itse ainakin pelkään käärmeitä.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut