HUONEET

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
909
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 29.1.2025 21:02

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Huoneita.

Muistumia.

Pieniä sanoja.

Lapsen ääni.

Enkelin puhetta,

sen kaikua

sinun äänesi.

Minä hautasin sinut
       sydämeeni.

Juoksentelet kammiosta toiseen
ja sydämeni hypähtää kurkkuun,
kun törmäät eteisen seinään.

Älä vain satuta itseäsi!
Ole varovainen leikeissäsi!

Olet kuollut,
olet hauras henki vain.

Ovi on lukittu taloon.

Vain sinä ja minä täällä,
avarissa, aurinkoisissa tiloissa.

Ovet avautuvat  huoneesta toiseen.
Et koskaan lähde täältä.
En päästä sinua menemään.
Nukut sydämessäni.

Nukut ikuisesti.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettavaa, sydän kyllä tietää ja kestää paljon.
Hyvin kaunista!

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot