SELKÄLUOTO

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
926
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 29.4.2025 14:51

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 




avoin, puuton luodon syli
syvät vedet yksinäistä saartaa


tyrskyt kylkeen kallion
kestää iskuvoimat sen
valittamatta ja vain vaieten
kohtaloaan vastaan
selkänsä kääntää ainoastaan


viimeinen aalto rantaan hervahtaa
ei uutta voimaa aalto saa
järven selkä tyventyy
päivä illaksi syventyy


ja lokki kirkaisten kaartaa
selkäluodon yli

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Runosi riimittelyt ehkä hieman kankeahkot? Olisiko voinut joitakin rönsyjä jättää pois? 
Esim. /valittamatta ja vaieten /kohtaloa vastaan/ selän kääntää ainoastaan / ja /viimeaalto hervahtaa/ ei uutta voimaa aalto saa/? Vahva luontotunnelma välittyy kuitenkin.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot