HANKIKANTAMOINEN

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
922
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 14.4.2025 12:05

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 



Poikkesit askelten jäljistä.

Niissä kulkeminen oli ollut vaivalloista, kun täytyi joka askel sovittaa tarkasti vanhoihin jälkiin, jotka olivat reunoilta jäätyneet. Olimme edenneet hitaasti, mutta sitten sinä lähdit aivan uuteen suuntaan.

”Tämä kantaa”, sinä hihkuit jonkin matkan päästä.

Minä kirmasin perääsi ja sinä kipitit sen kun ehdit pakoon. Kun tavoitin sinut, sieppasin sinut syliini ja puuskutin hengästyneenä: ”Tämä on ihmeellistä, kuin juhlaa. Se kantaa meitä molempia.”

Se kantoi, kunnes murtui,
... ja putosimme yhdessä arjen kovalle maakamaralle.





 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Arjen kova kamara kuitenkin kantaa...

Pidän tarjoilemastasi hetkestä.
Koskettavaa, rakkaus kannattaa, meitä kaikkia läpi elämän <3 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot