HIMMEÄ, ETÄÄLLÄ

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
922
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 13.4.2025 19:32

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 

 

Rantaudun saareen,
  kun järvenselkä jäätyy
    ohueen, sitkeään riitteeseen.

Jotain jäi sanomatta.

Ei kannata kutsua takaisin!

Apea maku suussa kiskon veneen rannalle
   ja kumoan sen yli talven.

Majakka vilkkuu etäällä.

Kölin yllä yksi himmeä tähti.

Ota yhteyttä!
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Me täällä, rannallemme jääneinä, kiitämme kaksin käsin muistia. Tekstejäsi lukien Luojaa kiittää saamme että matkaasi tukien kai saattoi myös se tappi... !
Syvältä koskettava kertomus, elämä on tunteita täynnä.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot