KANAVA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
916
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 22.2.2025 15:13

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Kukaan ei tiennyt silloin,
kun kanava kaivettiin,
ei vain helpottamaan kulkua
järveltä järvelle,
vaan että se tulee viemään
meidät molemmat yhteen,
kuin tuuliajolle joutuneet laivat,
jotka kohtaavat sumun keskellä
äkkiä kylki kyljessä.

Ja kun sumu hälvenee,
horisontissa näkyy kanavan suu,
se on kaivanto,
jota me kuljimme
päästä päähän
sulun läpi
vapaille vesille
kädet tiukasti ruoria puristaen
eteenpäin
samaan suuntaan
kohti satamaa
päättäväisesti.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tämä on jotenkin niin ihanan maskuliinista ilmaisua rakkaudesta tai mistä tahansa... tämä elämän laiva kulkee vakaasti ja syvästi turhia koreilematta.
Juohtuu mieleeni ensimmäisenä kestävä parisuhde, joka on "kova sana" nykyisin.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot