HUOKAUS

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
925
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 28.3.2025 7:09

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 

 

 
Kun metsän humina laantuu,
                        hämärän väki jo varovaisena
piiloistaan esiin hiippailee..

Vielä kahisevat kanervat
                       ja risu rasahtaa,
              kunnes vain yksin me,
ja meidän syvä huokauksemme:

                    AAH!

                       Tässä on pullo, täysi luonnon rauhaa.
Mitäs jos istahdettaisiin sammaleiselle kivelle,
             sinä ja minä, ja maistaisimme
     kulaukset,
vain pienet hörpyt siitä pullosta
                      vanhan metsän
        uljaina seisovien puiden kunniaksi?

            – Tai ei vain vähän,
                       puolet sinulle
           ja toinen puoli minulle,
    tarkasti tasaten kahteen pikariin,
         niin ettei pisaraakaan läiky yli
tämän lumoavan yön hiljaisuutta.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Metsän sylissä on hyvä olla. Yksin tai kaksin.
Kerrassaan upeaa, runossa on helppoa olla mukana.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot