HIRVI

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
902
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 2.1.2025 16:44

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
kuin rikkonainen hanuri
syksy huokaa syvään

sumun keskellä hahmo
liikkumaton ja komea

hirvi nuuhkii ilmaa
auringon verta turvassa

puiden alastomat latvat
mietiskelevät menneitä

kostea kanervikko hyräilee
matalalta ja hiljaa
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Täytyy olla varovainen liikenteessä, etenkin tähän aikaan vuodesta.
Tyylikästä.
Pidin erityisesti tuosta,kuin rikkonainen hanuri syksy huokaa syvään.
Sekä,hirvi nuuhkii ilmaa auringon verta turvassa.
Lukija jää tunnelmoimaan..
Muistan kerran iltalenkillä,tunsin kuin joku tuijottaisi minua tien toiselta puolelta. Oli syksy ja sumuista. Lopulta erotin hirviperheen pienestä liikkeestä. Siinä hetkessä oli jotain maagista,ne sulautuivat maisemaan täysin ja olivat silti kuin toisesta maailmasta.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot