OI JOULUYÖ

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
901
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 23.12.2024 20:34

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Pakkasyössä puu halkeaa.
Tähdet putoavat
ja hangella timantit kimmeltävät.

Puhallan kynttilän sammuksiin.
Yötaivaalle on kuu ilmestynyt
ja viereen kirkas tähti.

Siinä ne ovat
kuin jotain ihmettä odottaen.

Katson ikkunasta
ja siellä hän seisoo
kuun valossa
Jussi Brörling.

En voisi uskoa sitä todeksi,
mutta kun kuulen
”O helga natt”
on siinä tenori, jonka äänestä
ei voi erehtyä.

Näen,
että kuu hymyilee
ja kirkas tähti se kyljessä
yhä kirkkaammin loistaa.

Kun joulu on,
kun joulu on.
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut