JOULUYÖ, SYDÄNYÖ

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
905
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 8.1.2025 11:41

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
kuuset, korkealle,

    metsätie kaartuu pimeään,

       salpaus, kuultava kohina,

            suuri verenkierto, sydän

        alkaa laskea aikaa,

tähtien aikaa



yksi katse kiinnittynyt minuun,

      minuun kiintynyt,

           yksi noista puhuvista tähdistä,

                 minun rakastettuni,

                         kysyy vointiani,

                             sydäntäni
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Joskus tuntuu siltä, että taivaankappaleetkin osaisivat jutella.
hieno yhteys
olisimmeko kaikki kosmisia kappaleita?
Sinne vie katseemme, tähtiin...
kaipauksen runo nousee,
viestin vie rakastetun luo.
Lohduttaa tämä runo, heitä,
jotka ovat menettäneet läheisensä.
Syvästi sielukas on sanomasi, kiittelee Marle.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot