MUISTOT

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
904
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 6.1.2025 16:54

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 



Heräsin hiljaisuuteen.

Olit lähtenyt
kaikessa hiljaisuudessa.

Et pyytänyt minua mukaasi.
Tahdoit tehdä sen matkan yksin.

Olet jo kaukana,
lähellä taivaanrantaa,
jossa jo auringon nousu kajastaa.

Ajattelen sinua.
Olet minua lähempänä
kuin koskaan ennen.
Olen siellä kanssasi
pitkän välimatkan päässä,
muista se.
Olet kaukana kanssani.

Minä kokoan muistoja,
otan ne silmieni eteen,
kuuntelen puhettasi
ja ajattelen sinua.



 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Osanottoni. Koskettavan kaunis on muistorunosi. Voimia.
niin kaukana mutta kutenkin niin lähellä, sielussa ja sydämessä
Kaunis runo.
Rakkaan ihmisen menettäminen kouraisee syvältä, osanottoni.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot