SÄÄTILA HAVAINTOASEMALLA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
923
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 16.4.2025 19:58

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 



Tarkoittaako tämä sitä,
että olemme auringon hylkäämiä?

Jäinen aava
tylynä ja mykkänä ympärillä.
Viima lakaisee lunta kinokseen.
Harmaan taivaan alla
elämä sinnittelee.

Hidas kuitenkin on
tammikuun valtimon syke.

Tarkoittaako tämä sitä:
että toivoa on, että talvi taittuu,
nousee lumen alta,
ja karistaa lumet hartioiltaan?

Toivo on
odotettavissa olevaa
väkevämpää?
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hyvää toivoa kannattaa pitää aina yllä.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot