Miten monta vuotta
olenkaan kiivennyt
tätä loivasti nousevaa
kallionsyrjää?
Tästä kapeasta solasta
se jyrkkenee.
Sateen kostuttama sammal on liukas.
Puunrunkoon tukien,
toisesta rungosta käsin kiskoen
vedän itseäni ylöspäin.
Välitasanne, kallionkieleke.
Puiden latvukset silmien tasalla.
Jyrkänteen alla niiden juuret.
Sieltä lähdin. Tässä olen,
välitasanteella. Jatkanko vielä matkaa?
Rupijäkälän kirjaama kivi kuiskaa
kuin kutsuen:
”Pysähdy, istahda tähän ja hengähdä!”
Matka ei etene,
mutta taittuu,
ja määränpää
tulee levitetyin käsivarsin
vastaan ja sanoo:
"Huipulle on vielä jyrkkää nousua,
mutta tässä on paikkasi,
sinun leposijasi.
Olet voittanut paljon,
eikä onni ole suurempi huipulla,
jonne lippusi aioit pystyttää.
Syvällä kallion sisällä asuu tieto.
Perussija on graniitin sydämessä,
kaiken Alku ja Päätös."
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut