ELÄMÄN AAMU

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
903
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 3.1.2025 7:23

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 
Yö. Pilvinen yö.
Kuin suuri kämmen
yö painuu päälleni.
Ei se murskaa,
mutta ei laske
altaan pois.

Äkkiä sen verran pilvien rakoa,
että siellä kirkas tähti
hetkisen sykkii, kimmeltää.
Taas pilviin taivas sulkeutuu.
Sydän värähtää – viiveellä.
Tuntuu turvalliselta nyt.

Sytytän lyhdyn.
Jossain etäällä syttyy toinen,
ja vielä etäämpänä kolmas.
Aivan kuin olisin lähettänyt
matkaan viestin.

Vastaus tulee aamulla,
kun aurinko nousee.

Punaista, hehkuvaa,
uutta, tuoretta
ja maistuvaa.

Elämän aamu.



 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tunteellinen kuvaus ja kaunis
Isot tunnot ja voimakkaat värit liikuttavat runoasi. Ehkä tuo loppusäkeen mustempi painanta on turha. Säkeet ovat sinällänsä jo vahvat. Hieno runo!
Elämässä saamme viettää monta aamua, jos vain herätään.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot