KOSKA MEILLÄ OLI JOULU

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
915
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 22.2.2025 8:01

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 

 

 
Jos olisi ollut lunta,
ne hanget, pehmeät nietokset,
olisi se saattanut
selvitä ehjänä alas.

Asfalttipihan
mustalla jäällä lojuu
rikkoutuneesta ruukusta
ulos lentänyt joulutähti.
Kolmannessa kerroksessa
ikkunalasi säpäleinä.

Siellä oli sen koti,
nyt niin pimeä ja tyhjä.

Kadulle kääntyy
hitaasti uiva laiva,
jonka kyljissä liekit leimuavat.
Basson jumputus voimistuu,
vaimenee - menee ohi.

Verkkaan katulyhdyn alla
leijuvat harvat lumihiutaleet.

Se on odotuksen täyttymys.
Minä käännän katseeni
kohti uutta vuotta.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

En tiedä miksi,mutta runostasi tuli mieleen joku dekkari. Kuolleen joulutähden tapaus..traaginen murhenäytelmä kaupungin sydämessä.
Koskettava pieni kertomus. Katse tosiaankin vuoteen seuraavaan.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot