TATTI KALLIOLLA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
906
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 18.1.2025 12:17

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

En minä kuvittele olevani
mitenkään parempi,
en tässä luomakunnassa,
enkä muutenkaan.

Olen Armon Herra Laupias,
vaikka tuo tukeva, madonsyömä 
Tatti kalliolla
on jotain olevinaan,
ei nosta lakkiaan minulle,
vaikka minä kohteliaasti 
kumarrun sen puoleen.

Jätän sen siihen yksin,
vaikka mieli kovin tekisi
potkaista se kumoon.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hauska runo omalla tavallaan
Koskettavaa. Ei potkita koskaan mitään, eikä ketään <3
Tämän runon äänenä kuulin "jupinaa" :) Jostakin syystä tämä sai hymyn huulille :) Kiitos!

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot