HALLAYÖ

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
902
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 2.1.2025 16:44

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Viluissaan ihminen kulkee
ikkunamme alla
edestakaisin.

Sairas koira tulee siihen
silitettäväksi
ja puree palelevan kättä.

Parvi peukalon kokoisia lintuja
repii isän autoa.

Taksit on ryöstetty.
Enää on turha odottaa vapaata.

Äiti odottaa.
Kaikki nämä vuodet
on jaksanut itkeä
lopun alkua.
"Poikani, lopulta se tulee.
Vääjäämättömästi se tulee,
viimeinen päivä,
hitaasti kuin kolea usva niitylle.
Emme me sille mitään voi."
hän sanoi usein.

Uskon sen, minä vastasin.
Katselen nyt ikkunasta
maailman menoa
kaiken loppuun saakka.
Ei ole muutakaan tekemistä.

Tulee hallayö.

Se on viimeinen ennuste tulevaan.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Takatalvi saapui odotetusti, koetetaan kestää. Kesä tulee vielä.
Olen kuullut sanottavan ettei mikään ole niin vaikeata kuin ennustaminen. No, mistä lie millonkin on kyse, mutta mielestäni kuitenkin vielä vaikeampaa on tunnustaminen...

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot