ANNA MINUN MENNÄ

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
901
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 21.12.2024 5:22

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

Anna minun mennä yksin nyt,
yksin simpukkaan sulkeutua,
kuuntelemaan tyhjän kaikua,
ääntä joka on lakannut.

Anna minun olla nyt
paikassa, jota on turha selittää,
kuvata,
se on kuvan kääntöpuoli,
maanalaisen maan
valoton päivä.

Anna minun katsoa
luolan pimeyteen.
Sen jälkeen kirkkaampana
soi valoisa sävel.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kerrassaan upeaa, tosiaankin hetken kuluttua kaikki on hyvin <3 
Se on jännä, miten on välillä päästävä omaan poteroonsa, velloa omassa pahassa olossaan, antaa tunteiden tulla.  Vasta sen jälkeen asiasta voi keskustella ja päästä yli. 
Anna aikaa itsellesi, niin sen helmeä hioo

Tykkäsin paljon tästä
Älä unohdu. ..

Runo on kuin rukous,  hirmu kaunis ja tunnetta täysi

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut