RAKKAUDEN KIELIOPPIA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
901
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 21.12.2024 5:22

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 
 
Rakastan. 
 
Siinä on yksi sana,
kahdeksan kirjainta
         ja piste.
 
Niin usein sana pysähtyy esteeseen.
 Sana tuntuu vähäisemmältä,
     kuin mitä se merkitsee.
 
Rakastan.
 
Sanassa ovat subjekti ja predikaatti yhdessä,
     mutta objekti on avoin.
 
    Objekti on avoin
ja rakastan saa laajuutta ja painoa.
 
Sen kohteena on kaikki,
    mitä tunne valitsee.
 
Rakastan ei ole tunne,
  vaan se antaa tunteelle toimiluvan,
jonka kohteena on sen valitsema objekti.
  
 
Rakastan 
on subjektin tunteen ja teon yhteenliittymä.
Subjekti on siinä itseään vähättelevä, kirjain vain,
joka melkein piiloutuu predikaatin loppuun.

 
Predikaatti on tärkeämpi,
subjekti on vain yksi kirjain,

(aktiivin  idikatiivin preesens, 1. persoonassa).
 
Kuitenkin tulen rohkeasti esille ja  sanon:
minä rakastan.

Minä rakastan Sinua.
Minä tiedän,
mitä se merkitsee
Sinulle,
oi oma Objektini!
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hieno.  :) 
ihana tunnustus ja analyysi!
Kielioppia ja rakastamista samassa runossa, bravo!
Aikanaan, ajanlaskun jo alettua, saattoi harmistua vaihtuvista numeraaleista, vaikka avoimuuden läpinäkyvyydestä ja tilanteen esi-tarkastelusta ja lopullisesta laukeamisesta huolimatta mitään ei välttämättä selvinnyt jälkipolville vaikka miesmuistiin olisikin ollut luottaminen. Puheita tulee aina uusia, kuten pitäjiäkin. Yhtyessään jotkin kunnallisteknikotkin saattavat saada aikaiseksi joitain hetkellisiä uudistuksia, mutta hyvinvoinnin kannalta sanahelinänä heilimöi eiliset eväät uuden ajan uksella vaikka ajatuksella mittailisi kynnyskysymystä. Arvoin ajattelusta aikaan saavain kulua. Ennen kuulumatonta olisikin, jos koko [aikuis-väki]joukko oppisi kerralla niin kunta-, kuin muidenkin vaalien arvon ajansaatossa. Rakkaus, niin, sitähänkin tulisi kaiketi vaalia... kinhän.. niinhän?

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut