TEONSANA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
904
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 6.1.2025 16:54

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 

Rakastan.

Yksi sana,
kahdeksan kirjainta
ja piste.

Niin usein sana pysähtyy esteeseen.
Sana tuntuu vähäisemmältä,
kuin mitä se merkitsee.

Rakastan.
Subjekti ja predikaatti yhdessä,
mutta objekti on avoin.

Objekti on avoin
ja sana saa siten laajuutta ja painoa.
Sen kohteena on kaikki,
mitä tunne valitsee.

Rakastan ei ole se tunne,
jonka valitsen,
vaan sen objekti,
tai myös sen objektit.

Rakastan.
Subjekti ei ole niin tärkeä
kuin predikaatti.
Se on teonsana.

Kuitenkin sanon,
että rakastan.
Rakastan sinua.

Minä tiedän,
mitä se merkitsee
sinulle,
oi objekti.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Subjekti ei ole niin tärkeä, sanot; jokin siinä koskettaa.
Kerrassaan upea kieliopillinen "analyysi" tärkeästä sanasta.
Hyvin maskuliinista pohdintaa. Lemmekäs oodi objektille.
/Rakastaa/ on vaan niin terävä verbi. Minä käyttäisin mieluummin /lempiä/ ilmaisua.
Se on suloisella tavalla vanhahtavan hempeä.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot