NOKTURNI

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
903
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 27.12.2024 8:25

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
(Chopinille)

Samppanjan nauru välkehtii.
  Sanat kimaltelevat pikareissa.  Sanat,
    kimpoilevia säteitä rupattelussa;
      kirkkaimmat rakkauden singahdukset.
 
Soihdut lepattavat - ujostelemattomat,
  niin riisuttu valo, jota kohti räpistelee
    noiduttu yökkönen ikkunaruudussa:
      Siipien apea rubato.
 
Villapaidan hiipuva hehku. Pukeutuminen.
  Kuiskitut salat sammuvat tuuleen,
    klaveerintummaan sadetuuleen.
 
       Lintujen korkeudella,
         viserryksessä elosalamoita.
 
 
             Yö on äänien valoja.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kiintoisaa loppukohotusta löytäisin tästä.
Musiikillista runoviritelmää kaikille aisteille.
Upeaa, elokuun öissä on paljon erilaisia tunteita.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot