LÄHDÖN AIKA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
901
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 21.12.2024 5:22

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 

 

          Taas se tunne, 
 kun olin niin keskittynyt itseeni,
              että sinä haluat lähteä
kaikessa hiljaisuudessa pois.

Sinä lähdit
                       hyvästelemättä.

Puhun itsekseni,
         kun luulin puhuvani sinulle,
että vasten tahtoani en täältä lähde.

Tarraudun hädissäni 
              puun juurakoihin,
kiedon käteni rungon ympärille,
                etsin sen latvuksesta ymmärrystä.

Ympärilläni tulirinki.

                 Metsä palaa.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Runosi kertoo kauniisti sen miltä tuntuu, kun toinen jättää eikä enää palaa. Runosi on kaunis vaikka surullinen - kipeä ✨
Kaihoisia vertauksia, elämä on joskus haasteellista.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut