DANCE MACABRE

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
907
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 21.1.2025 19:50

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 

 

kaksi ohutta hahmoa
tanssisalin hämäryydessä

aamuyö, pitkitetty kiihkeä tuokio
hurmioitunut tanssi autiolla parketilla,
meidän tanssimme, he pyytävät,
olemme nuoria vielä, niin nuoria,
 tango, polkka, valssi, tarantella,
mikä tahansa meille sopii

 salin perällä, pimeässä
pyörii, pyörii, pyörii,
yhä vinhemmin pyörii pari
paholaisen viulun voihkiva vikinä
ja hanurin ilkunta: tanssikaa!
nauraen tanssikaa te kuolevaiset!
tanssikaa viimeinen tanssi!
syleilkää! syleilkää elämän kauneutta, joka jää!

hien norot otsallanne - kipeät jalkanne,
hidastuvat katkeavat askelkuviot,
riisukaa tanssikengät!
ei uutta aamua
enää
oletus
Vapaa tägi: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Tanssiminen on joillekin "henki ja elämä", vähempikin riittää varmasti.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot