VIERAAT

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
913
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 9.2.2025 18:56

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Ilta hämärtyy jo.
Juhlat ovat lopuillaan.
Kesävieraat lähtevät
yksi kerrallaan,
pareittain,
perheittäin
pimeälle tielle.

Jään katsomaan
heidän jälkeensä.

Yökkösten lamppua kiertävä
kaipuu valoon vielä.

Mutta sitten saapuu
aamun usvan alta
yksi vieras niin runsain tuliaisin,
etten ole uskoa silmiäni.

Ei paljon puhuta,
vain vähän silmät kostuen
muistellaan menneitä.

Mutta hänen asuaan,
noita värejä
ei voi olla ihastelematta,
vaikka tiedän, että myös hän
pian lähtee.

Kaikki on syntyvää
ja katoavaa.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Erittäin upeasti kuvailtu, ja niin totta kuin olla vain voi.
Tunnelmallinen tarina.
Lempeä tämä

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot