ELINA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
909
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 27.1.2025 19:00

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Minä näen, kuinka taluttaisit lastasi
ja sanoisit: ”vähän matkaa vielä,
kohta olemme kotona”
ja kuinka asettaisit kämmenesi
hänen poskilleen,
hieroisit niitä kevyesti
ettei pakkanen purisi,
vaikka omia sormiasi nipistelee
kylmän neulat.

Minä ajattelen sinua, Elina.
Et sinä voi unohtua, oma tyttäreni,
et sinä eikä sinun lapsesi,
ja lopulta te olitte vain savu,
ohut krematorion savu, joka kohoaa
kohti huimaavan sinistä taivasta.
Selite: 
Tyttäreni Elina (s.17.7.1971 - k.20.11.2002) täyttäsi, jos eläisi, huomenna 53v. Tämä on yksi niistä kirjoittamistani runoista, jonka julkaisen RR:n sivulla tyttäreni kuolinpäivänä vuosittain hänen muistokseen. Elinan muisto säilyy mielessäni elämäni loppuun.
oletus
Vapaa tägi: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Runosi koskettaa syvältä. Otan osaa vieläkin, yli 20 vuoden jälkeen.
menetyksesi suuruus ei löydä inhimillistä mittaa
- ikävä on elämän mittainen

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot