MUISTIIN SYÖPYNYT TALVINEN VESISADE, JOKA EI OTA LOPPUAKSEEN

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
915
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 19.2.2025 19:46

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

jatkuva talvinen vesisade
tai jos se lakkaa 
on se kuin joku olisi tunkenut sormensa
ruosteiseen peltitynnyriin syöpyneisiin reikiin
kun taas alkaa toisaalta
kyljestä ja pohjasta vuotaa

tuuli kerää voimia
pilvet ovat pysähtyneet
olen rutistanut kouraani
muistilapun se on tyhjä vielä
merkintä siihen
jos pilvi rakoilee 
siristän silmiäni
höristän korviani
ja
kirjoitan muistiin sen
vain sen
missä on kevään merkit 


 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tosiaankin talvellakin voi sataa vettä monessa mielessä. Itkeminen on hyvä vesisade. 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot