SARASTUS

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
925
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 28.3.2025 7:09

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Olet minua vastassa.

Jätän matkalaukkuni asemalle
säilytykseen kuittia vastaan.

Kaikki, mitä tarvitsen, on tässä
mukanani.

Pyörittelen yhtä ajatusta,
kun kuljemme yössä,
jossa kaikki ovet lukittu,
kaupunki pimeä,
rakennusten
ja puiston puitten
mustat siluetit
yötaivasta vasten.

Minuun luottaen
ummistat silmäsi,
löydät käteni.


Allamme
pyörteinen, syvä virta.

Saatan sinua sillan yli.
Joka askeleella 
yhä varmemmaksi tulen
ja sen korvaasi kuiskaan:

"Älä pelkää!
Me emme putoa virran pyörteisiin.
Et enää koskaan kulje yksin.
Kohta aamu jo meille sarastaa."
oletus

Kommentit

Öistä kävelyä mystisillä kujilla. Kiinnostavan kiehtovan tunnelman luot runollasi.
Koskettavaa, aina on toivoa ja lohtua.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot