AURINKO JA KUU

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
902
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 2.1.2025 16:44

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

Nyt olen valmis
hidastamaan kulkua. 

Aamuvalkealla taivaalla
yhtä aikaa kuu ja aurinko.

Aurinko tarinoi ja kuu kuuntelee.
Miten ne nyt, siellä kasvokkain,
kuin ystävykset konsanaan!

Pihlajassa marjat odottavat yöpakkasia.
Sitten niiden tehtävä on valaista syksyn öitä
niin kauan, kun tilhiparvet tulevat.

Nyt olen valmis pysähtymään.
Syysmyrskyt vielä odottavat.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tyylikäs ja tiivistunnelmainen runo.
Syystunnelmaa erilaisten elementtien valossa.
Tämä näyttäytyy lukijalleen vahvoina kuvina.
Upeaa, jokaisessa vuodenajassa on jotakin hyvää.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot