LEIPÄJONO

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
925
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 28.3.2025 7:09

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Kellarihuoneen ikkuna on ylhäällä,
niin että näen vain niiden jalat,
jotka jonottavat

ja talviauringossa loistavan lumen
jalkakäytävällä
silmien korkeudella.

Se, joka on leipänsä saanut,
antaa tilaa seuraavalle,
ja jono liikahtaa askelen.
En näe heidän päänsä asentoa:
nöyrä? - uhmakas? - katkera?

Mutta joku,
juuri ikkunaruudun kohdalla
seisoo ylväästi pystypäin siinä,
   (Näen sen
   hänen ryhdikkäästä
   jalkojensa asennosta)
kun ottaa leipäkassin
ja  siirtyy sitten syrjään
tilaa seuraavalle antaen.

Missä hän sitten leipänsä syö,
tämä asunnoton,
ehkä jonkun talon rappukäytävässä
portaitten alla,
en tiedä missä.

Seuraan hänen kulkuaan pois,
kunnes kulkija katoaa ikkunanäkymästäni. 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Syvältä koskettavaa, surullista, että leipäjonot vain kasvavat.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot