hiushalkeama muurissa
hampaasta lohjennut paikka
liitoksissaan natiseva puutarhatuoli
hajonneita, rikottuja, romahtaneita
katseeni käänsin -
tähtikirkas yö, kuun sirppi
ja avaruuden äärettömyys
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Runoilija | Runon nimi | Luontipäivä | Kommentteja | Kategoria |
---|---|---|---|---|
artojohannes | VIIMEISEN RUNON JÄLKEEN | 31.12.2005 | 0 | Runo |
Kommentit
ajan patinat ja kulumat
kaiken yllä kuitenkin, ikuisuus
Sivut