![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-942-1500743788.jpg?itok=JCB_vCAB "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva")
Painava kassi, täynnä juureksia ja tuoreita hedelmiä, roikkuu kädessäni. Omenoita kukkuramitalla päällimmäisenä kassissa, kun siitä muutama omena vierähtää torin kiveyksellekin. Kaikki myyntipöydät tuoksuvat kesää viimeisillään.
"Ja saisiko olla vielä muuta?" kysyy vihannesmyyjä ja pyyhkii multaisia käsiään mekon helmaan. Hän on niin tuoreen ja rehevän näköinen: punaiset hiukset ja runsaasti kesakoita kasvoilla, kuin olisi itsekin luomuviljelty, syötäväksi kypsynyt.
Minä hämmästyn hänen kysymystään: Että vielä jotain muuta talven varalle! Eikö tässä muka ole jo aivan liiaksi? Mielestäni sato on ollut liiankin runsas. Kassiin ei enää mahdu enempää, ei edes kaupan päälle.
Minä pysähdyn askeleen päähän varpusesta. Varpunen pysähtyy nokan mitan päähän leivänmurusta. Hyörinä torilla pysähtyy kuin valokuvassa. Kirkontornin kello pysähtyy viittä vaille kaksitoista. Sitten joku, joka ei malta enää odottaa, napsauttaa sormiaan. Pohjoisesta tulee tuulenpuuska, pyyhkäisee yli torin kellastuneita koivunlehtiä pyöritellen. Varpunen noukkaisee leivänmurun torikahvilan pöydän alta ja lentää tiehensä.
Tornikellon viisari liikahtaa. Sateenvarjot avautuvat ja jotkut juoksevatmyyntikojujen suojaan sadetta pakoon.
Vuodenaika vaihtuu.
"Ja saisiko olla vielä muuta?" kysyy vihannesmyyjä ja pyyhkii multaisia käsiään mekon helmaan. Hän on niin tuoreen ja rehevän näköinen: punaiset hiukset ja runsaasti kesakoita kasvoilla, kuin olisi itsekin luomuviljelty, syötäväksi kypsynyt.
Minä hämmästyn hänen kysymystään: Että vielä jotain muuta talven varalle! Eikö tässä muka ole jo aivan liiaksi? Mielestäni sato on ollut liiankin runsas. Kassiin ei enää mahdu enempää, ei edes kaupan päälle.
Minä pysähdyn askeleen päähän varpusesta. Varpunen pysähtyy nokan mitan päähän leivänmurusta. Hyörinä torilla pysähtyy kuin valokuvassa. Kirkontornin kello pysähtyy viittä vaille kaksitoista. Sitten joku, joka ei malta enää odottaa, napsauttaa sormiaan. Pohjoisesta tulee tuulenpuuska, pyyhkäisee yli torin kellastuneita koivunlehtiä pyöritellen. Varpunen noukkaisee leivänmurun torikahvilan pöydän alta ja lentää tiehensä.
Tornikellon viisari liikahtaa. Sateenvarjot avautuvat ja jotkut juoksevatmyyntikojujen suojaan sadetta pakoon.
Vuodenaika vaihtuu.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ihana vaihtoehto hankkia tuoretta runsaisiin muoveihin pakattujen tuontituotteiden sijaan.
Maaseutu rulaa! Ja varpunen! Tuo ihana ahkera nokkija, kanta vain on kovin vähentynyt.
Sivut