LAPSI SYDÄMESSÄ

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
903
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 27.12.2024 8:25

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Tuuli voimistuu,
           ja sade vihmoo,
pisarat valuvat ikkunalasissa.
           Ei sillä ole loppua.

Minä kuulen
           lapsen itkua
     unen takaa
yltyvän tuulen yli.

Tahtoisin sanoa sinulle
jotain rauhoittavaa vielä.

Painaudun sinuun.
       Sylissäni sinä vielä vapiset
           ja sanot: " Lapsi. Se on meidän
                lapsemme, joka lähti kauas,
       ja eksyksissä yhä meitä etsii.
Se lapsi on minun sydämessäni."

Tuulee.  Oksat hakkaavat ikkunaa.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

sinnehän he, poislähteneet jäävät elämään, sydämeen
Erittäin koskettavaa, on helppo olla sielun silmin mukana.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot