VIVALDI

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
925
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 28.3.2025 7:09

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 


Puutarha

Ilta

Konsertto viululle

Ikkuna auki puutarhaan

Sateen saattelema soitto

Ehkäpä se kantautuu
Venetsiasta saakka

Puutarha kesäisessä sateessa 
     ja tänne kantautuva konsertto
ovat syy elää
    aamuun ja kuunnella
sateen jäähyväisiä
   ikkunalaudalle tippuvat
pisarat - pizzicato 

Kenen käsivarsilla vielä lepäävät
      nämä etäiset sävelet
kenen olkapäätä vasten
      painautuu viola d'amore
tämän jälkeen?

On aamu
Minä elän
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

On hyvä tiedostaa olevansa elossa, se tieto on lohdullinen.
jotain ikuista runon kuvaamassa hetkessä
tunnelmassa joka ruokkii aisteja

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot