VIIMEINEN TAHTO

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
902
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 25.12.2024 12:43

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Silloin
lapsuus ja nuoruus leijailivat,
kevyesti sormenpäät
hipaisivat ohimoa
kysyivät: 
           Tahdotko?

Enkö minä tahtonut?

Tahdoin, mutta en sallinut
itselleni niiden hyväilyjä.
Väistin vasemmalle,
väistin oikealle,
juoksin pakokauhun vallassa.


Nyt vanhuus tulee yksin,
haaleat, väsyneet silmät,
ja ainainen vastaus:

          Jos elonpäiviä annetaan,
           niin kerran minä vielä
           tahdon,
            tahdon,
              tahdon elää
                varauksetta
                  koko täyden elämän.

                     Kun se on täytetty,
                      sanon vain, ei ollut valittamista.
                        Tähän asti pääsin.
                          Ihan hyvinhän se meni
                           loppuun saakka.

         Jatkakaa siitä!
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kyllä varmasti jatketaan. Mutta Sinulla on vielä elonpäiviä ja vuosia paljon jäljellä. 
Välillä tuli surullinen olo, mutta lopun reipastuminen piristi uudestaan.
Voimakas runo, elämän kiitollisuutta heijastaa.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot