CREDO QUIA ABSURDUM

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
922
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 14.4.2025 12:05

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Paperit rapisevat.
          Siinä on raja, 
                          siinä hän kallistaa päänsä
        viereistä olkapäätä vasten
                         kuin kuoleva Kristus.
Kaikki kääntävät ohjelmasivua yhtä aikaa,
                            ovi aukeaa 
           ja hän ryntää ulos kirkosta, 
                                   lentää yli hautojen
             ja pysähtyy kirkkaana taivaalle.

        Rynnistääkö joku perästä?
 Ei, vain epäileviä ja hämmästyneitä ilmeitä.

             Credo quia absurdum! =
                  Usko, koska se on mieletöntä!

        Suntio käy sulkemassa oven,
                joka oli taivasta myöten auki.
   Mustahuiviset mummot nyyhkyttävät 
                ja urut pauhaavat kuin olisi 
                                 tuomiopäivä tulossa.

                  Ei sitä enää mikään estä.
                                 Se on myöhäistä nyt!
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettavaa kerrontaa, toivottavasti tuomiopäivä ei tule ihan heti <3 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot