VUOSI VUODEN JÄLKEEN JA YHÄ SIINÄ

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
912
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 5.2.2025 20:17

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
vain yliopiston almanakka
vuosi vuoden jälkeen ainoastaan
ja nojatuolin jalat
yhä siinä päivästä päivään
täsmälleen samassa paikassa
jonka jäljistä lattiassa
kulunut kohta
on istunut siinä vuosia
katsonut herkeämättä
jonnekin taaksepäin
          kauas

joku siinä kävi ja kysyi
olitko muistanut syödä
kun keitto pöydällä on jo jäähtynyt
niin ja lusikka koskematon
aina siellä ulkona sataa
aina vain kylmenee
mutta vain istuu ja katsoo
     etäisyyteen:

mitä silloin oli?
mitä silloin meni?
olinko minä siellä silloin?
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Menneitä voi muistella, tulee ainakin sellainen lämmin läikähdys.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot