VALOA, VALOA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
922
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 13.4.2025 10:00

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 

 

 

 

Valo oli kaikki
kaikessa sinulle.

Se virtasi, se tulvi yli,
se valui, levisi kaikkialle,
leikki varjojen kanssa..

Nyt tarkastelet sitä etäämmältä,
paletti vasemmassa,
sivelin oikeassa kädessä,
voisiko siihen vielä jotain lisätä
tai pyyhkiä pois.

Taivaalla ei ole ainoatakaan
pilven muotoista pilveä.
On kultaa ja purppuraa.

Illan hämäryys
antaa sille uuden valöörin.

Yö tallentaa sen 
uuteen päivään.

Siellä se on 
uudessa aamussa
yhtä kirkkaasti loistavana.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tänne tuli takatalvi, joten on todella lumen valkoista ja valoisaa.
On ilmeisesti harkittua tuo alun valkoinen pinta?
Arvoituksellisuutta? Kuka onkaan sivellin kädessä?

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot