HALLANARAT

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
903
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 3.1.2025 16:22

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Maa kuurassa,
 ruohikossa vähän lumihärmää.
Poskia kuumottaa, sormet kohmeessa
 puristan palelevat kukat nyrkkiin.
Kun sanon talvi, puren huuleni verille.
Huoneessa on lämmin, olemassaolo yhtä tuntuva.
Nuo hallanarat kukat, jotka kuolemalta pelastin,
 eivät tunnusta kiitollisuuden velkaa.
Ne ovat kukittaneet kesän
 ja niillä on oikeus
  huone huoneelta
   vallata tämä talo.
Kutsumatta pöytään ne käyvät.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettava kertomus. Kukat kiittävät kauniilla kukinnoillaan. 
Tää runo vei mut... kokonaan =)
Suorasanaista runo tekstiä joita on helppo lukea,ilman tulkintaa "sen kummemmin syvällisyydestään" mutta kuitenkin niissä elää mielenmaisemien arkista todentuntoista elämää. Runojasi on todellakin helppo lukea,ehkä juuri niiden selvyyksien vuoksi : Hyvä niin !

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot