Purjehtimisen vapaus

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
922
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 15.4.2025 19:42

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 



 

Purjehtimisen vapaus

 
 
valkea vene
purjeet hohtavat
kuin kultaa ne ovat
vesi roiskahtaa
keulan yli
pärskeitä kasvoille
menneet päivät

vene

vasten iltaruskoa
musta siluetti etääntyy
ja kun taasen sarastaa
ja aamutuuli ottaa kasvot
viileitten käsiensä väliin
ja kääntää ne ulappaa kohti
jossa mustan purren
aamuvalon valkaisemat purjeet
pullistuvat täynnä uutta intoa
purjehdusta päämäärättä
tuulten matkassa
yli kimmeltävien selkien
kaukana rannoista
menneeseen sitoutumatta
vapaana
oletus
Vapaa tägi: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Tämä voisi olla jonkun purjehtijan muistokirjoitus hautajaisissa, tai lehdessä.
Tämä runosihan suorastaan pullistelee romanttisten mielikuvien hempeissä tuulissa!
Oikein sisäiset purjeeni pääsivät lentoon, kun luin tätä. Huikea vapauden tunne purjehtiessa, sitä tämä kuvaa hyvin. Mitä olisin kuitenkin kaivannut, niin hengähdystaukoja eli vähän välejä kirjoitukseen, kiitos, tosin makuasia. Hyvin kaunis tuo 'kun aamutuuli ottaa kasvot viileitten käsiensä väliin'. 
Tähän lukijana eläytyy niin, että melkein voisi kuvitella olevansa tuossa purressa mukana. Kaunis kaareva fontti tukee hyvin tekstiä, kuin loivan pehmeät aallot.
Tästä tuli mieleeni muistaakseno paloheimon kirjoittama runo, lähtevien laivojen satama.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot