BESSERWISSER

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
922
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 8.4.2025 18:39

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 



En ymmärrä etten tiedä. En tiedä, miksi en ymmärrä. Tavallisemmin vain ihmettelen. Olen oppinut jotain siitä, että paljon jää tietämättä. Olen vajaa ja vajaana pysyn. Täydellisyys olisi tukahduttavaa. Runous on ollut vajaaksi jäämisen koulu. Sanojen merkitykset saatan tietää, mutta sanat yhdessä etsivät toisiaan ja alkavat tutkia oman olemisensa ja tämän ympäröivän maailman täyttävää sakeaa sumua, tietäen että sen keskellä on jotain, jokin muuttuva merkitys, jota sanoin ei voi tavoittaa. Se viehättää, se pysäyttää ajan seuraamisen yrittäessään päästä selville keskeneräisyyden mysteeristä. Kirkkaus voi lisääntyä, mutta täydellistä valaistusta ei saavuteta. Niin täytyy olla, se on inhimillisyyden ehto, vajaana oleminen. Onko jokainen hetki mitattu väärin, sattumanvaraisesti jaettu aika. Ja aika on kaiketi väärinymmärrys, ei ikuisuutta voi pilkkoa. Siksi ihmettely on ainoa mahdollinen ihmisyyden merkki.
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Pohdintasi on lähes täydellistä ja viisasta, ihmettelykin kannattaa.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot