Elämänpyörä

Jos usvan keskellä näet vain varjoja,
Luoksesi hiljaa lipuvan aavelaivan,
Niiden käskien sinua mukaansa,
Niin kerro...
Kuinka paljon sinua pelottaisi?

Ne repivät sinut mukaansa,
sinun pienen sielu parkasi.

Kyyneleesi ovat turhia,
Ne eivät välitä sinun tunteista,
Tai mistään muustakaan,
mitä sinä olet.

Olet vain torakka, maassa möngertävä mato.
Ja ne kohtelevat sinua juuri niin,
Kuin sinä kohtelit muita ihmisiä vielä eläessäsi.

Varjot,
ne eivät edes koske sinuun,
mutta tunnet kuinka
ihosi alkaa happoilemaan pois.

Ja sinä mätänet nyt syvimmässä onkalossa
jota voi olla.
Koska sinulle annettiin mahdollisuus valita,
Oletko hyvä ihminen,
Vai itsekeskeinen petturi.