Tässä maailmassa, kaikella mille minä olen antanut hinnan, voidaan vetää jalkojeni alta pois. Se, mikä tekee minut onnelliseksi, minun taivaanrantani on niin helppo maalata hämäräksi, Ei mustaksi, vaan sumun hämäräksi. Etten minä näe enää mitään, etten minä tiedä mihin minun pitää kulkea. Ja kaikessa siinä elämässä on kyse vain epävarmuudesta.
Epävarmuutta tehdä, epävarmuutta kokea.
Sillä tässä maailmassa minä pelkään eniten pimeää.
Ja pimeys on epävarmuutta, epäonnistumista.
Enkä minä pysty suunnistamaan tähdistä, minun kompassini on aina ollut vähän hukassa ja osoittanut samaan aikaan luoteeseen ja pohjoiseen. Koska kulkiessani tätä tietä, en minä tiedä mistään mitään.
Se siinä on ehkä parasta ja siinä se on kaikkeista pahinta. Jokainen askel on jotenkin hatara, jokainen askel on pelko astua harhaan ja hävitä olemasta.
Tiedäthän, minä pelkään eniten pimeyttä. Ja pimeys on niin montaa eri asiaa.
Peikot ja lohikäärmeet sänkyni alla ovat silti minun ystäviäni.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
