Viettelevät vilkaisusi
syttyvät poskeni
hipiälleni hiipivä
hiilloksen kajo.
Kadottaisivatpa
putoilevat lehdet
luomasi viipyilevän
värinän vartalostani
kuin sormien lomitse
soljuvat kesäpäivät.
Kaivannen kaaosta
suloisen untuvaiseen
kehääni. Pehmeiden
vällyjen suojissa
lempeästi luomet
painautuvat kuin
perhosen siivet
laskeutuessa.
Laskelmoitu säteilysi,
kutsuva hymysi
jälleen edessäni
kiroan peittoa,
untuvia ja etenkin
sinua,
kun lämmin ja lempeä
onkin
t y l s ä
t u k a h d u t t a v a
t a h r a t t u.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
