Aamun vasta valjetessa
istun aamupalapöytään
sinun antama muki
kädessäni.
Mietin mahdatko olla
myös hereillä.
Vai nukutko vielä.
Katson ulos ikkunasta,
sumuiseen aamuun.
Ja muistan kuinka
opetit minulle,
miten kaunista sekin on.
Jos vain osaa
katsoa oikein.
Naurahdan hiljaa.
Kuinka voisinkaan
enää inhota
mitään,
mikä muistuttaa sinusta?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi