Sininen hämärä kynttilät sytyttää
hiljaisuus hiipii luo yksinäisen
ei lämmintä kosketusta oman armaan
vain kosketus muistojen kaukaisten
kenties uni on ainut mi lohdun tuo
ehkä unessa päästä voi rakkaansa luo
kunnes aamutuuli puhaltaa
kynttilät sammuttaa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo.
Koskettava...
Haikeaa mutta hyvin luotua tunnelmaa.
Tämä on hieno. Kaipuuta ja ikävää julkituova runo.
Erittäin levollinen kuitenkin.
Herkän kaunista
Sivut